Kävelin muutama päivä sitten Helsingissä Unioninkadulla, kun vastaani asteli arviolta noin seitsemissä kymmenissä oleva mies kepin kanssa. Hän pysäytti minut ja kysyi kohteliaasti, voisinko neuvoa hänelle missä Kallion Kirkko on?
Olimme sellaisessa kohdassa Unionikatua, että saatoin suoraan osoittaa hänelle, missä Kallion kirkko on. Katselin häntä, hänen kävelynsä ei ollut ollut vaivatonta, mutta ei vaivalloistakaan, mutta hän näytti selvästi tarvitsevan keppiänsä. Arvelin matkaa kirkolle olevan pari kilometriä, joten kysyin, jaksaako hän kävellä sen? Hän ei ollut aivan varma, ja aloin miettiä, miten julkinen joukkoliikenne voisi olla hänelle avuksi.
En tunne Helsingin liikenneverkkoa juuri lainkaan, mutta arvelin hänelle, että mikäli hän nousee lähellä olevalta Kaisaniemenkadun pysäkiltä kohti Kalliota kulkevaan raitiotievaunuun, niin ainakin linjaa vaihtamalla hän pääsee lähelle Castréninkatua, minne hän oli menossa.
Tunnen huonosti Helsingin joukkoliikennettä, olen kuitenkin ladannut itselleni mobiiliapin, jolla pystyn sitä käyttämään. Nyt jätettyäni tämän miehen selvitymään kohti Kalliota, tulin ajatelleeksi, että mitenkä on, eihän hän saa ostettua lippua raitiovaunusta? Muistelin olleeni noin vuosi sitten tilanteessa, missä olin myöhästyä yhteydestäni kun en voinut enää ostaa Länsisatamasta lähtevässä ratikassa lippua, lipunmyyntiä ei enää ollut, enkä halunnut matkustaa ilman lippua.
Otaksuin miehen vierapaikkakuntalaiseksi ja aloin epäillä, että hänkin saattaa joutua vaikeaan tilanteeseen, mikäli lipun saa vain jostain automaatista tai nettiapista. Mietin, eikö olisi yksinkertaisempaa, jos joukkoliikenne olisi ilmaista, edes iäkkäille ihmisille. Nykyiset ikäihmisten alennukset eivät auta muualta Suomesta tulleita, satunnaisia kävijöitä.
Tallinnalaiset saivat ilmaisen joukkoliikenteen viitisen vuotta sitten. Kokemukset siitä ovat olleet niin hyvät, että järjestelmää ollaan ulottamassa muuallekin Viroon. Suomessa tästä ollaan oltu kovin vaitonaisia. Ylen uutisessa 22.5.2018 HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi ”ei lämpene ilmaisuudelle”. Hän puhuu kustannuksien siirtymisestä käyttäjiltä veronlisäykseksi.
On ikävää, että henkilö, jonka pitäisi olla parhaiten perillä vastuussaan olevasta toiminnallisesta kokonaisuudesta näkee perustavaa laatua olevassa muutoksessa ainoastaan sen detaljin, että maksupohjassa tapahtuu muutosta. Ilmainen joukkoliikenne on kuitenkin muutos, minkä merkitystä pitäisi ensisijaisesti pohtia ympäristötekijöiden kuten ilmastonmuutoksen ja ihmisten elämänlaadun parantumisen kannalta. Juuri näiden suhteen ilmaisella joukkoliikenteellä voitaisiin saada paljon hyvää aikaan. Maksupohjan muutos on seikka, jonka pohtimisen toimitusjohtaja voisi jättää niille, joille se kuuluu, eli kuntapäättäjille. Hänen tehtävänsä olisi mielestäni olla perillä muutoksen vaikutuksesta omille asiakkailleen ja ympäristölle.
Petteri Pavas
4.5.2019